Jos haluat olla onnellinen päivän, ota humala.
Jos kolme päivää, mene naimisiin.
Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.
– Kiinalainen sananlasku
Positiivisen psykologian pioneeri Martin Seligman esittää onnellisuuden kolme ulottuvuutta: Ensimmäinen on miellyttävä elämä, jossa suuntaamme toimintaamme saadaksemme mukavia kokemuksia ja myönteisiä tunnetiloja. ”Asiat ovat hyvin, kun tuntuu hyvältä”. Toinen on hyvä elämä, jossa olemme löytäneet omat yksilölliset vahvuutemme ja käytämme niitä hyväksemme onnellisuuden tavoittelussa. Kolmas ulottuvuus on merkityksellinen elämä, jossa käytämme omia vahvuuksiamme johonkin omaa hyvinvointia suurempaan tarkoitukseen ja saamme tätä kautta syvemmän kokemuksen elämän tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä.
Tutkimusten perusteella tiedämme, että perinnölliset ominaisuudet selittävät noin puolet onnellisuuden kokemisesta. Perimän kautta määrittyvät temperamenttipiirteet, stressiin reagoiminen ja muut perinnölliset ominaisuutemme joko edistävät tai haittaavat onnellisuuden kokemista. Meillä siis näyttää olevan jo syntyessämme tietty onnellisuuden oletusarvo. Tietysti geenit ja ympäristö toimivat yhdessä ja vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Lisäksi on saatu selville, että elämän ulkoiset olosuhteet, kuten varallisuus tai ammatti selittävät puolestaan noin 10 prosenttia onnellisuudesta. Samalla on kuitenkin käynyt myös ilmi, että ihmisillä on taipumus tottua ja sopeutua niin myönteisiin kuin kielteisiinkin elämäntapahtumiin ja olosuhteisiin niin, että onnellisuuden taso tuppaa palautumaan myönteisen tai kielteisen elämänmuutoksen jälkeen ajanmittaa takaisin yksilölle tyypilliseen vakiotasoon.
Ja nyt seuraa tärkein havainto: jos karkeasti ottaen noin 50 prosenttia on perinnöllistä ja 10 prosenttia ulkoisista olosuhteista riippuvaa, 40 prosenttia onnellisuudesta on kiinni omista asenteistamme, näkökulmistamme ja elämäntavoistamme. Omilla valinnoillamme ja asennoitumisellamme pystymme vaikuttamaan omaan hyvinvointiin enemmän kuin pyrkimällä tavoittelemaan parempia elämän ulkoisia olosuhteita.
Tässä on myös oppi jaettavaksi eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Lapset tarvitsevat aikuisen tukea ja esimerkkejä oppiakseen arvostamaan itseään ja tavoittelemaan hyvää elämää omiin asenteisiin ja elämäntapoihin vaikuttamalla. Kaikki lapset eivät ole saaneet kokemusta omasta arvokkuudesta ja oman elämän ainutlaatuisuudesta. Itsensä arvostaminen on kuitenkin hyvinvoinnin peruslähde: Ihmisen täytyy arvostaa itseään, jotta voisi pitää oman hyvän elämän tavoittelua tärkeänä ja mielekkäänä päämääränä.
Tässä on myös meillä aikuisilla oiva mahdollisuus. Me voimme yhdessä lapsen kanssa auttaa häntä löytämään vahvuutensa ja rohkaista häntä tavoittelemaan miellyttävää, hyvää ja merkityksellistä elämää. On aika ottaa askeleita kohti aikakautta, jossa tavoitteena ei ole pelkästään pahoinvoinnin poistaminen vaan myös hyvinvoinnin lisääminen.
Elisa Oraluoma
Lähteitä: Lyubomirsky, S., Sheldon, K. M. & Schkade, D. (2005). https://web.archive.org/web/20110716110125/http://www.psych.umn.edu/courses/fall06/macdonalda/psy4960/Readings/LyubomirskySustain_RGP05.pdf
Seligman, M. (2002). http://www.positiveculture.org/uploads/7/4/0/7/7407777/seligrman_intro.pdf
Pesäpuun havinaa 