Mitä yhteistä on Les Twinseillä ja lastensuojelulla?

Rakastan tanssin katselemista. Olen notkea kuin jääkaappi, mutta yritän välillä omaksi ilokseni opetella helpohkoja liikesarjoja (toki nuorisoltani salaa, sillä olen kuulemma  ”tosi nolo performansseissani”). Tanssilla tässä yhteydessä tarkoitan enemmänkin show-, katu- ja nykytanssilajeja kuin perinteisiä paritansseja. Arvostan kaikkea tanssia, mutta jokin näissä kyseisissä tanssimuodoissa kiehtoo erityisesti.

Loppukesästä hurahdin katselemaan netin kautta amerikkalaista tanssikilpailua, World of Dancea. Kilpailijoilla oli uskomaton kyky kertoa tarinoita liikeilmaisun muodossa. Vaikutuin. Pelkkä tekninen taituruus ei herätä tunteita. Kiinnostavaa on, kun tanssija ilmentää ominta itseään ja persoonaansa esityksissään. Kuinka tanssija uskaltaa avata itsensä ja päästää katselijan iholleen ja sydämeensä. Parasta on tanssin kautta syntyvä, lähes käsin kosketeltava yhteys katsojan ja esityksen välille.

Heti alussa viehätyin suuresti kahden ranskalaisen nuoren miehen, Les Twinsien, esityksistä. Identtiset, 28-vuotiaat  kaksoset ovat syntyneet Pariisin lähiössä. Laajennettuun  perheeseen kuuluu laskutavasta riippuen 18 lasta, joista puolet on tanssijoita. Guadalupelaista alkuperää olevan perheen elämä ei ole ollut helppoa, mutta tanssiminen on voimaannuttanut lapsia ja motivoinut heitä elämässään eteenpäin.

Larry ja Laurent Bourgeois oppivat lapsina tanssimaan katselemalla elokuvia (erityisesti piirrettyjä), keksimällä itse liikkeitä, matkimalla  toisia tanssijoita.ja seuraamalla klassista balettia. Jo varhaisessa vaiheessa he keksivät omintakeisen tyylinsä, joka sai nimen New Style Hip Hop tai Les Twins-style. Tanssiminen on ollut kaksosille tapa ilmentää omia tunteitaan ja luoda asioille merkityksiä.

Les Twinseillä on lähes maaginen yhteys toisiinsa. He pystyvät jatkamaan toistensa liikkeitä saumattomasti ja sulavasti,  myös spontaanisti  ilman suunniteltua koreografiaa. He kykenevät ennakoimaan mitä tulee tapahtumaan ja  sulauttamaan oman liikekielensä yhteiseksi, toimivaksi taiteeksi. He itse puhuvat jonkinlaisesta telepatiasta välillään.

Kerroin Les Twins -innostuksestani tutulle sijaisäidille, joka soitteli kuulumisiaan. Hänkin pitää tanssista. Pitkä, polveileva keskustelumme eteni kuin huomaamatta siihen, kuinka lastensuojelussakin asiakkaan ja perheen tunteminen auttaa tekemään hyvää työtä ja perusteltuja päätöksiä. Kun toisen tuntee oikeasti, ei tarvitse miettiä, kuinka vuoropuhelussa voi ”jatkaa liikettä”. Telepatiaa ei tarvita, mutta aito yhteys mahdollistaa sen, että osapuolet ottavat huomioon erilaisia seikkoja ja välttyvät mahdollisilta virheellisiltä tulkinnoilta. Koreografia on kummallekin tuttu ja spontaaneissakin tilanteissa osataan tanssahdella  joustavasti yhdessä. Hyvä suhde mahdollistaa jaetun, turvallisen (mielen)tilan. Tässä tilassa asiat sujuvat parhaimmillaan kuin tanssi.

Kaikki tämä upea, jaettu pohdinta syntyi sateisen kesän ja tanssin ansiosta. Siispä jatkan sinnikkäästi yrityksiäni oppia uusia muuveja. – Ja muuten: Les Twinsit voittivat koko kilpailun!

Maaret Parviainen
PePPi-hanke

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s