Että kasvaisi hyvä ihminen

lapset luokassa.jpg

Käsi kädessä isoveljen kanssa koulun portilla. Uusi keltainen koululaukku. Laukussa Ystäväni-kirja ja penaali. Vatsan pohjaa kipristää, kaikki uusi pelottaa. Ensimmäinen koulupäivä. Vielä keski-ikäisenäkin on helppo tavoittaa nuo muistot oman koulunpolun alusta.

Kun työmatkani varrella katselen pieniä koululaisia, mietin, että he näyttävät silmissäni vuosi vuodelta pienemmiltä ja haavoittuvaisimmilta isoine reppuineen. Maailma on muuttunut pienelle entistä haastavammaksi. Homekoulut, terroriteot ja tulevaisuuden uhkat leijailevat olohuoneisiin. Materiaaliset vaatimukset, kilpavarustelu, vaatteet, kännykät ja harrastukset eriarvoistavat lapsia yhä enemmän. Sosiaalinen media luo meille epärealistisia hyvän elämän mittapuita. Monen lapsen elämään heijastuvat perheen aikuisten kipupisteet tai ylisuuret odotukset. Yhä useampi lapsi elää kahden kodin välillä. Koulua on kuitenkin käytävä, oli kotitilanne mikä hyvänsä. Kuinka kokonainen lapsi saa koulussa olla yksilöllisine tuen tarpeineen?  Miten tukea lasten pärjäävyyttä elämässä?

Lastentarhanopettajat ja opettajat ovat paljon vartijoina. Opetussuunnitelmat ja varhaiskasvatuksen perusteet ovat muuttuneet. Ilmiöpohjainen opetus, digioppiminen ja inkluusio ovat tätä päivää. Kolmiportainen tuki mahdollistaa lapsen tarpeista lähtevän opetuksen. Opettajankoulutus huippuluokkaa. Koulun pitäisi olla kiva kaikille, mutta kun ei ole. Ryhmäkoot ovat kasvaneet ja resurssit tiukentuneet. Kiusaaminen, lasten psyykkinen oireilu ja koulukieltäytyminen ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Päteviä lastentarhanopettajia ja opettajia karkailee alipalkattuina muihin töihin.

Lapsiystävällisestä lainsäädännöstämme huolimatta päättäjiltä tuntuu puuttuvan kokonaisnäkemystä. Resursseja leikataan vääristä paikoista säästämällä koulutuksesta. Sektorirajat ylittävä yhteistyö kangertelee, vaikka syrjäytymisen riskiryhmään kuuluvien lasten ja nuorten kohdalla kipeästi kaivattaisiin aikuisten osaamisten yhdistämistä. Moniääninen vuoropuhelu on helposti pallottelua, ”jonkun tartteis tehdä jotain” -tyyliin. Varhaisen puuttumisen ei tulisi olla pelkästään sitä, että syntyneitä vaurioita korjataan. Riskiryhmien lapsille pitäisi olla tarjolla ennaltaehkäisevää tukea, lapsen lähelle arkiympäristöön tuotuna. Työn tekemiseen on tultava uusia innovaatioita.

SITRA:n (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) avainalueena on sosiaalinen investointi. Tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa (SIB = Social Impact Bond) sijoittajat investoivat rahaa kuntien sosiaalista hyvinvointia lisääviin hankkeisiin. Rahoituksen turvin kunnat ottavat käyttöön tai ostavat palveluntuottajilta mallinnettuja, mitattavasti lasten ja perheiden hyvinvointia edistäviä palveluita. Noin viiden vuoden aikajänteellä näkyvistä vaikutuksista asiakkaille koituva hyöty ja kunnille koituva kustannusten säästö palautuu sijoittajalle. Jotta sijoittajat investoisivat hankkeisiin, täytyy vaikutukset olla osoitettavissa. Kuusi SIB-hanketta on jo käynnistynyt. Yhtenä niistä SOS-lapsikylän ja Varkauden kaupungin yhteishanke.

Investoiminen riskiryhmään kuuluvien lasten ja perheiden varhaiseen tukeen tuottaa säästöjä pitkällä aikavälillä, kun syrjäytyminen ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuus ehkäistyy. Koulunkäynnin sujumisella, opintomenestyksellä ja sosiaalisilla suhteilla, on tässä tutkitusti ratkaiseva merkitys. Hyvänä käytäntönä palkittu, sijoitetun lapsen koulunkäynnin tueksi kehitetty Pesäpuun SISUKAS-malli on mukana ehdolla sosiaalisen investoinnin SIB-kohteeksi. Voit tutustua SISUKAS-toimintaan katsomalla linkistä lyhytfilmin (6 min.):  https://www.youtube.com/watch?v=JcsR-ZIcuw4

Minulla on vielä tallessa se alakoulun Ystäväni-kirja ja kaverit sen sivuilla. Yhdessä kohdassa kysytään, mikä sinusta tulee isona. Harakanvarpailla olen pienenä raapustanut riville – toivoisin, että minusta kasvaisi hyvä ihminen. Se on edelleenkin mielestäni hyvä tavoite, kelle tahansa. Lähtökohdistaan huolimatta yhteiskunnassa paikkansa löytänyt, omien arvojen mukaista elämää elävä, toiset huomioon ottava ihminen on myös sosiaalisen investoinnin arvoinen.

Kuva: Shutterstock

Christine Välivaara, Kehittämispäällikkö, SISUKAS-toiminta, Pesäpuu ry

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s