Mieluummin vihattu kuin mitäänsanomaton

Siirryin todella heikoille jäille, kun koleana alkukesän iltana rupesin selailemaan tunteita käsittelevää kirjaa. Jää allani ratisi heti kirjan alussa, kun omaa tunneskaalani pohdin. Yleensä tuntuu hyvältä tai pahalta tai ei miltään. Pelkistettynä näin on varmaan monella muullakin. Arjessa on vaikea pysähtyä kuulostelemaan ja tunnistamaan mitkä tunteet ohjaavat toimintaamme ja minkä takia ne voimistuvat tai heikkenevät.

Jos on kova työmaa päästä perille omista tunteistaan ja niiden syntyperästä, niin oikeastaan se on vasta lämmittelyä. Ihmiset usein puhuvat järkipäätöksistä ja totuus on kuitenkin se, että tunteet ohjaavat päätöksentekoamme. Järjen ja tunteen suhde päätöksenteossa on ratsastajan suhde elefanttiin.  Varsinainen työmaa onkin siis elefanttiin vaikuttaminen, mikäli haluamme vaikuttaa kanssaihmisiin tai tulla toimeen itsemme kanssa.

Suostuttelu, väittely, perusteleminen, vetoaminen ja pakottaminen eivät siis todennäköisesti saa toista sitoutumaan tai vaikutukset ovat lyhytaikaisia. Tästä tietoisena voisi kuvitella, että jo ajat sitten ihmiskunnassa on jalostunut tehokas tapa vaikuttaa tunteiden kautta. Vaan siltä ei tunnu, Miksi? Ajattelen, että tunneskaalan käyttömme ja reagointi rajoittuvat usein ääripäihin. A) Joko kiihdymme ja väitämme entistä tiukemmin tai B) vetäydymme ja luovutamme. Ääripäillä tuntemiseen taas vaikuttaa se, että haluamme olla oikeassa hallinnan tunteen säilyttämiseksi. Sitoutumista ja luottamusta herättävälle tunnetasolle tulee virittäytyä tunnustelemalla ja varovasti kaasua lisäämällä. Tunnetasolla kohtaaminen edellyttää toisen ja omien tunteiden havainnointia. Kohtaaminen, joka ei herätä tunteita ei jää myöskään mieleen.

Monet meistä muistavat missä olimme, kun kuulimme World Trade Centeriin lentoiskuista. Muistamme, koska se herätti tunteita. Mutta miten siis voisimme edistyä tunteisiin vaikuttamisessa? Itseäni ainakin auttoi yksinkertaistus, missä tunteet jaotellaan negatiivisiin ja positiivisiin. Niiden osalta on tärkeä löytää vastauksia, miten käsittelen omat tai toisen negatiiviset tunteet ja miten edistän positiivisia tunteita? Kun nämä kaksi kysymystä ratkaistaan, niin olet selvillä, kenen ja millaisista negatiivisista tai positiivisista tunteista on kyse.

Mutta siirtääkseni tätä pohdintaa sellaiselle alueelle joka saattaa herättää tunteita teissäkin, lastensuojeluun, täytyy ajatella hieman laajemmin. Mitä kaikki ihmiset haluavat? Jokainen haluaa tulla ymmärretyksi ja olla kiinnostava ainakin joillekin. Jos olet puhumassa ihmisille, eikä kukaan ole huomaavinaan tai reagoi sanomaasi, valtaa meidät nopeasti häpeän tunne ja tilanne on stressaava. Kiinnostuksen puute on monesti pahempi kuin vihamielisyys. On palkitsevampaa olla vihattu kuin yhdentekevä. Osoittaessasi kiinnostusta lapseen ja nuoreen herätät hänessä positiivisia tunteita. Tämä on hyvä alku ja edellytys hyvälle vuorovaikutukselle sekä mahdollisuudelle vaikuttaa lapsen ja nuoren tunteisiin ja sitä kautta myös toimintaan. Voisiko olla niin, että kiinnostuksen puute lastensuojelussa provosoi lapsia ja nuoria toimintaan joka herättää edes vihaa tai pelkoa?

Jos tunnevaikuttamista ja tunteiden käsittelyä halutaan edistää, ovat lapset paras kohderyhmä. Tunnetaitoja edistävillä menetelmillä lisätään lasten hyvinvointia läpi elämän. Heillä on mm. enemmän positiivisia tunteita, he keskittyvät paremmin, he ovat fyysisesti terveempiä ja selviävät paremmin vastoinkäymisistä.

Koska tunteiden aihekenttä on laaja, tämän lyhyen pohdinnan lopuksi haluan korostaa, että myös negatiivisia tunteita tarvitaan, koska niillä on tärkeää sanottavaa ihmisen selviytymisestä esim. vaaratilanteista. Pitkittyneenä ne kuitenkin vievät voimavaroja, huomiokenttä kapenee ja siksi lastensuojelussa on tärkeää tunnistaa ja auttaa lapsia ja nuoria niiden heikentämisessä. Yhdeksi vaikuttavimmista tavoista esim. voimakkaan ja pitkäaikaisen pelon käsittelyssä on merkityksen antaminen tapahtumalle. Myönteinen vaikutus perustuu hallinnan tunteen lisääntymiselle. Lastensuojelussa traumaattisten kokemusten läpikäynti ja merkityksen muuttaminen voi viedä useita vuosia. Siksi on tärkeää, että tunnetyötä voitaisiin lastensuojelussa tehdä pitkäjänteisesti, luotettavien ihmisten tukemana.

Hyvät lastensuojelijat eivät yritä manipuloida. He ymmärtävät lasten tunteita, auttavat avaamaan tunteita puhuttelevia mahdollisuuksia ja saavat tunteiden voiman lapsen kehityksen tueksi.

 

Jari Ketola

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s