Kohtaa ihmisenä, katso silmiin ja tervehdi!

Katse.jpg

Lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen elämässä on paljon uusia alkuja – joskus jopa enemmän kuin ikävuosia. Uudella alulla tarkoitan uutta kotia, paikkaa, elämäntilannetta tai ihmissuhdetta. Kun lapsi vaihtaa koulua, hänen oletetaan sopeutuvan uusiin normeihin ja luovan toimivat suhteet muihin oppilaisiin ja koulun aikuisiin. Mitä nopeammin, sen parempi. Kun lapsi tulee asiakkaaksi lastensuojeluun, hänen odotetaan avaavan sielunsa vieraille työntekijöille. Ja pian taas seuraaville. Jos lapsi sijoitetaan, hänen toivotaan asettuvan ja kiinnittyvän sijaishuoltopaikkaan – uuteen perheeseen tai uuden yksikön tapoihin, vuoroissa vaihtuviin ohjaajiin ja muihin lapsiin tai nuoriin.

Saamme Pesäpuussa usein viestejä lapsilta, nuorilta, vanhemmilta ja sijaisvanhemmilta, miltä tuntuu, kun joutuu kertomaan oman elämäntarinansa tai avaamaan kotinsa ovet uusille työntekijöille. Vaikka uusi alku on aina myös mahdollisuus rakentaa elämäntarinaansa toisin, alati vaihtuvat ihmiset ja toistuvat uudet alut uuvuttavat. Lapset ja nuoret menettävät ennen pitkää kiinnostuksensa kertoa asioitaan työntekijälle, jos riskinä on, että seuraavassa tapaamisessa vastassa ovat jälleen uudet kasvot. Tällaisella rakenteellisella väkivallalla viitataan siihen, että pilkotut työprosessit ja rakenteet tuottavat katkenneita ja vaihtuvia ihmissuhteita: lastensuojelun eri työvaiheita hoitavat eri työntekijät, palvelut ovat lyhyitä ja usein pätkittyjä ostopalvelusopimuksia, sijaishuoltopaikat ja työntekijät vaihtuvat toisinaan nopeastikin. Pilkotut työprosessit ja taloudelliset säästöt katkaisevat lasten ihmissuhteita ja aiheuttavat heille turvattomuutta. (Lahtinen & Särkiö 2016, 23.)

Jos emme voi hidastaa uusien työntekijöiden virtaa lapsen elämässä, onko meillä mitään keinoa pehmentää uuden ihmisen kohtaamiseen liittyvää jännitystä ja auttaa lasta ja työntekijää hyvään alkuun? On, paljonkin!

Erilaisista foorumeista koottujen kokemusten valossa uusi työntekijä pääsee pitkälle jo sillä, että kunnioittaa lapsen omaa tutustumistapaa ja -tahtia. Alussa tärkeintä on tutustua lapseen persoonana, ei vain asiakirjojen kuvaamaan lapseen. Uuden työntekijän tulee esitellä itsensä ja kertoa, miksi ja millä tavoin on liittymässä lapsen elämään. Parasta olisi, jos uusi työntekijä löytäisi jotakin yhteistä tekemistä lapsen kanssa, sillä vastavuoroisuus luo luottamusta. Luottamus ei synny hetkessä, eikä varsinkaan silloin, jos oma työntekijä vaihtuu jatkuvasti. Siksi ajan antaminen on tärkeää. Myös työntekijät itse tunnistavat tämän; Sinkon ja Muurosen selvityksen (2013, 15) mukaan sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien mielestä mahdollisuudet tavata lasta eivät olleet riittävät missään lastensuojeluprosessin vaiheessa. Pulkkisen (2011, 74) mukaan ajan puute ei ole kuitenkaan aina mitattavissa minuuteissa ja tunneissa, vaan tunteessa, onko lapsen tilanteeseen perehdytty. Kiireen tuntu voi syntyä, vaikkei kiirettä välttämättä olisikaan.

Jos lapsi muuttaa sijaisperheeseen, uusi tilanne on hämmentävä. Lapsi voi olla aivan pyörällä päästään. Silloin on tärkeää antaa hänelle aikaa, ajattelutilaa ja rauhaa sopeutua uuteen perheeseen ja välttää liikaa ’hössötystä’. Tätä edesauttaa huolellinen valmistautuminen ja riittävä ja kunnollinen tutustuminen perheeseen. Tutustua voi vain kerran, siksi se kannattaa tehdä huolella. (Nuoren hyvä tuleminen perhehoitoon 2014.)

Aloitusneuvottelut ovat lapsen ja nuoren kannalta jännittäviä ja pelottaviakin tilanteita, joissa ison vierasjoukon edessä joutuu avaamaan arkoja asioita elämästään ja samalla tietämään, mitä tulevaisuudessa haluaa. Jännitystä lieventää, jos tuttu aikuinen ottaa etukäteen yhteyttä, antaa tietoa ja auttaa valmistautumaan – kertoo esimerkiksi, miksi neuvottelu järjestetään, mistä puhutaan ja keitä kutsutaan. Hän myös auttaa lasta miettimään ja tarvittaessa sanoittamaan, millaisia tarpeita ja toiveita lapsella itsellään on. Jotta lapsi voi ottaa kantaa eri tukimuotoihin, hänelle pitää konkretisoida, mitä uuden palvelun, tuen tai terapian vastaanottaminen merkitsisi hänen kannaltaan. Ja mitä merkitsee se, jos hän kieltäytyy. Ei voi ottaa kantaa tai sitoutua, jos ei edes ymmärrä, mistä puhutaan. Lasta helpottaa, jos hän voi ottaa oman ’tukihenkilön’ halutessaan mukaan neuvotteluun – vaikka ihan vaan olemaan hiljaa. Ymmärrettävä kieli, konkreettiset esitteet ja visualisointi auttavat kaikkia.

Asiakkaiden osallisuutta kehittävässä Profiam Oy:n foorumissa syksyllä 2016 ideoitiin uusia alkuja helpottava apukeino: aloituspalaverikassi. Sen sisältö rakentuu aloitusneuvotteluun tulevan lapsen tai nuoren tarpeiden mukaan: pienemmälle lapselle tekemistä, kuten leluja ja piirtämisvälineitä ja nuorelle ’näpräämistä’, esimerkiksi stressilelu[1]. Kassiin pakataan myös aloitusneuvottelussa tarvittavia esitteitä, työvälineitä ja pientä syömistä.

Saman foorumin osallistujat listasivat yhteenvetoa työntekijöille siitä, mikä auttaa asiakkaita osallisiksi uutta työskentelyä aloitettaessa:

  1. Pidä lapsi ja nuori mielessä – koko ajan.
  2. Anna monipuolisesti tietoa, jotta asiakkaalla on edes pienikin mahdollisuus punnita, millainen apu palvelisi parhaiten.
  3. Kohtaa ihmisenä. Katso silmiin. Tervehdi. Niillä pääsee jo pitkälle.
  4. Asettakaa yhdessä konkreettiset tavoitteet ja realistinen aika.
  5. Anna palveluneuvontaa – netissä, puhelimessa, suoraan. Jos ei muu auta, mene asiakkaan ovelle.

Erityisesti kolmas kohta kolahti kaikessa yksinkertaisuudessaan ja vaikeudessaan. Näinhän lapsille opetetaan pienestä pitäen. Olenko minä kohdannut ihmisenä, katsonut silmiin ja tervehtinyt niin, että lapselle tai nuorelle on välittynyt tunne: ”tämän tyypin kanssa pääsee pitkälle”? Iloitsen, jos olen. Ja pyydän anteeksi, jos en ole. Nyt uskaltaisin ja osaisin paremmin, mutta se ei enää auta. Toivon, että jälkimmäisessä tilanteessa näiden lasten ja nuorten elämään on osunut edes yksi työntekijä, joka paikkasi minua ja pysyi lapsen matkassa pitkään.

Pia Lahtinen
Kehittämispäällikkö
Pesäpuu ry
Kuva: Pixabay

[1] Ks. esimerkiksi Sydän-stressilelu http://verkkokauppa.pesapuu.fi/product/72/sydan-stressilelu

Lähteet:

Lahtinen, Pia & Särkiö, Hanna (2016) Lapsen läheissuhteiden vahvistaminen lastensuojelussa. Opas esimiehille ja työntekijöille. Opas- ja käsikirjat 1/2016. Jyväskylä: Pesäpuu ry. http://verkkokauppa.pesapuu.fi/product/7/lapsen-laheissuhteiden-vahvistaminen-lastensuojelussa

Lastensuojelun asiakkaiden osallisuutta kehittävä foorumi 18.10.2016, Turku. Profiam Oy. Julkaisematon foorumikooste.

Nuoren hyvä tuleminen perhehoitoon. Nuorten foorumi Siikarannassa, 11.10.2014. Pesäpuu ry, Helsingin kaupungin perhehoito ja perhehoidon kehittäjäryhmä Stadin Vahvat Vaikuttajat. http://www.pesapuu.fi/media/uploads/dokumentit/nuoret/nf2014_siikarannan_raportti.pdf (viitattu 11.5.2017).

Pulkkinen, Katri (2011) Asiakkaiden kokemuksia lastensuojelusta. Asiakaspeili tiedonmuodostuksen välineenä. Helsinki: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta. Sosiaalitieteiden laitos, sosiaalityö.

Sinko Päivi & Muuronen, Kaisu (2013) Olisiko jo tekojen aika? Lastensuojelun asiakastyössä toimivien näkemyksiä lastensuojelun nykytilasta. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia.

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s