Moro!

”En koita mainostaa talentiaa, tämä kuitenkin sattui olemaan ensimmäinen kuva itsestäni mikä löytyi. Ja kyllähän sosiaalityö kaipaa lisää arvoa!”

Monien kanssa ollaan jo tavattu ja osan kanssa olen päässyt myös tekemään yhteistyötä vuosien aikana. Tässä kuitenkin pieni esittelyteksti siitä, kuka olen ja mistä tulen.

Olen asunut koko elämäni ajan Tampereen alueella ja vieläkään täältä ei ole mikään kiire päästä pois. Synnyin perheeseen, johon kuuluivat äiti, isä ja isoveli. Isän kuoleman jälkeen tilanteet muuttuivat ja niin muuttui elämäni suuntakin. Nykyään minulla on kaksi äitiä, yksi isä ja yli kymmenen sisarusta, joista kaikista olen todella onnellinen. Kävin 13 vuotta Tampereen Rudolf Steiner -koulua, josta lopulta kirjoitin myös ylioppilaaksi. Lukion jälkeen vuorossa oli hanttihommia ja ulkomaanmatkoja niin lähelle kuin kauas, yhdessä ystävien kanssa ja yksin matkaten. Asevelvollisuuden suoritin siviilipalveluksena, koska rakastan rauhaa ja rakkautta.

Sivarin jälkeen pääsin mukaan suunnittelemaan Nuorten foorumia valtakunnallisille lastensuojelupäiville. Suunnittelussa mukana oleminen ja itse päivän toteutus toivat elämälleni uuden suunnan: ”haluan tehdä ja olla hyvä niin läheisilleni kuin työssäni”. Aloitin samana syksynä sosiaalityön opinnot Tampereen avoimessa yliopistossa. Sosiaalityön perusopintojen jälkeen yliopiston toteuttama tapa oppia ei tuntunut itselleni oikealta. Niinpä en hakenutkaan yliopistoon vaan Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi. Ensimmäisellä kerralla tärppäsi ja pääsin sisään, enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Tällä hetkellä sosionomiopinnot ovat loppusuoralla, opinnäytetyötä ja muutamia muita juttuja vajaa. Opiskelu ja kokemusasiantuntijatoiminta ovat tarjonneet elämälleni todella paljon, toinen toistaan tukien. Toivon, että ne tukevat minua myös tässä jännittävässä uudessa vaiheessa elämääni, Pesäpuun työntekijänä.

Opintojen ja työnteon ohella toimin myös TAMK:n sosionomiopiskelijoiden opiskelijayhdistyksen puheenjohtajana vuoden loppuun saakka. Vapaa-aika menee siis järjestöhommissa, kavereiden kanssa puuhastellessa ja välillä ihan omasta seurasta sekä rauhallisuudesta nauttiessa.

Olen todella innostunut, kiinnostunut ja avoin kaikelle, mitä pääsen Pesäpuussa tekemään eri ihmisten kanssa.

Mukavaa kevättä kaikille, muistakaa nauttia auringosta ja kaikesta hyvästä ja kivasta, mitä kohtaatte.

Onni Westlund

Ps. Kirjottelin Kuopion Yhdessä Koettua -tapahtuman seminaarista ajatuksia, jotka voitte kurkata tästä linkistä.